Oli se kai jotenkin selvää jo siitä lähtien, kun sähköyhtiö antoi kustannusarvionsa sähköverkkoon liittymisestä. Mantereen ja saaren välinen satametrinen lahti erotti meidät parin sadan watin mukavuuksista. Saarelaisia on tusinan kiinteistön verran. Mökkiläisiä kaikki. Kausiasujia. Oman tontin rajalle vedettynä liittyminen maksaisi 11 000 €/ talous, mikäli liittyjiä olisi kahdeksan tai jotain. Siihen sitten vielä ne sähkötyöt päälle, niin mökki olisi modernisoitu. Rupesin säästämään. Parin vuoden kuluttua meillä olisi mökissä sähkövalot, ulkovalot, uunin sähkövastus, taulu-TV, jääkaappi ja Moccamaster. Säästin ja odotin, kunnes päädyin eräänä keväisenä viikonloppuna loma-asuntomessuille. Siihen loppui ajatukset sähköverkkoon liittymisestä.
Tekniikka kehittyy, komponentit halpenevat ja keksinnöt siirtyvät oivalluksista tuotantolinjoille. Tämä ei ole futuristista houretta, vaan unelmien myntitiski. Ympäristöä kunnioittava vaurastuva sukupolvi on valveutunutta. Suuret ikäluokat muuttavat pysyvästi kakkosasuntoon. Nyt on aika tarttua mahdollisuuteen. Ole osa ympäristömuutosta jarruttavaa liikettä! Huumaavia visioita ja hyvin luontevaa kuluttajaohjausta. Brosyyrit pussiin ja kotiin suunnittelemaan!
Uusien reaktoreiden tuottama ydinsähkö tulee tarpeeseen. Teollisuus kaipaa tarvitsemansa voimaa. Tuontienergia altistaa poliittiselle painostukselle. Pohjoisessa on puolet vuodesta kylmää ja pimeää. Perushuushollissa on sähkökatkoksen sattuessa kolmisenkymmentä harmia. Täytyy toimittaa, että homma pelittää. Ja jos kymmenen vuoden päästä kuljetaan akkuautoilla, pitää pistokkeissa olla potkua. Mutta mitä tulee loma-asuntoni sähköpolitiikkaan, niin uskallan väittää, että kolmen vuoden sisällä tulen julistautumaan autonomiseksi jänniteyksiköksi.
Aurinkopaneleiden, TV - näyttöjen ja akkujen kehitys on mahdollistanut sen, että futiksen MM-kisat pystyy katsomaan mökillä. Nykyvehkeillä vaikka kolme matsia päivässä, väliaikahöpinöineen. Meillä - aurinkoiseen aikaan - se ei vaadi edes viimeisintä tekniikkaa. Akku on perinnemalli, ohjausyksikkö alitehoinen ja paneelikin jo sitä vanhemman sukupolven standardia. Kun varausvalo vilkkuu vihreällä, voi huoletta viihdyttää kodintekniikalla. Tämä menee hyvin, mutta paremminkin voisi mennä.
Jos uusin koko järjestelmän, saan muutamalla tonnilla täydet sähkömukavuudet. Jääkaappi, valaistus, telkut ja tehosekoittimet. Tämä mahdollistuisi valoisana aikana, hutikuusta lokakuuhun. Jos systeemiä tukisi tuulivoimalalla, voisi sähkön turvata käytännössä ympärivuotisesti, ilman sähkölaskuja.
Saaren toisella puolella lomailee Panu. Hän on tekniikan miehiä, mitä uusiutuvaan energiaan tulee. Mies ymmärtää kilowattien ja ampeerituntien perään. Hän antaa ilmaisia vinkkejä energiansäästöasioissa. Edustan selvästikin vanhemman sukupolven tekniikkaa, joka on tuhlailevaa. Tässä muutamia esimerkkejä: halogeenilamppu tuottaa hyvää työvaloa ja todella tunnelmallista sävyä puupinnoille. Se vain kuluttaa aikamoisen paljon enemmän, kuin nykyiset Led-valot. Tunnelman saa sitten halutessaan korvattua kynttilöillä ja takkatulella. Perinteinen putkitelkkari on tuumiltaan pihi, mutta kuluttaa kuin isompikin. 12 - volttisen 24 - tuumaisen saa edullisesti Virosta. Suomessa valikoima on vielä suppeampi. Virtaa riittää pilvisilläkin keleillä. Invertteri luo virtahävikkiä, joten kannattaa jäljittää 12V - jännitteisiä kojeita. Nykyiset kuiva-akut, panelit ja ohjausyksiköt tehostavat virran keruuta ja pidättävät kulutusta. Kiitos, Panu, saan hyvän syyn lähteä kaupoille!
Ja tässä kohtaa pitää muistuttaa itseään todellisista tarpeista ja resursseista. Tylsää, mutta pakollista.
Miten toimi unelmien sähköjärjestelmä? Varmaankin niin,että vaikka keskellä talvea pystyy kännykällä kytkemään uunin vastuksen päälle, jolloin mökki lämpenee muutamassa kymmenessä tunnissa kymmeneen asteeseen. Mökille saavuttaessa valaistus on pihalta sisätiloihin täydellistä. Liiketunnistin sytyttää tarvittaessa ja sammuttaa turhat valot. Tuulivoimala tuottaa akkuihin virtaa. Puuta polttamalla uunin vastuksen voi kytkeä pois päältä. Virtaa kuluu enää valaistukseen ja ehkä jääkaappiin, jos nestekaasumalli on jo toimitettu kierrätykseen. Iltauutiset voi katsoa televisiosta ja tietokonetta voi halutessaan käyttää vaikka loputtomasti. Langaton audiojärjestelmä saa musiikin kuulumaan halutulla tavalla. Kesällä lataan kalastusveneen sähkömoottorin akun ja painelen uistelemaan.
Käytännössä sähkön tarve lienisi edelleen alkuun varsin vähäistä. Talvella ruoka-aineet voisi säilyttää viileässä eteisessä tai kylmällä kuistilla, kuten nykyäänkin. Pimeä aika kuluisi nukkuessa ja valveillaoloaikaa ei telkun katseluun tuhlattaisi. Mökille ei mennä sähkölaitteita laulattamaan, vaan nimen omaan revitään itsemme niiden vaikutuspiirin ulkopuolelle, olemaan luonnossa.
Oli se kai jotenkin selvää jo siitä lähtien, kun sähköyhtiö antoi kustannusarvionsa sähköverkkoon liittymisestä. Mantereen ja saaren välinen satametrinen lahti erotti meidät parin sadan watin mukavuuksista. Saarelaisia on tusinan kiinteistön verran. Mökkiläisiä kaikki. Kausiasujia. Oman tontin rajalle vedettynä liittyminen maksaisi 11 000 €/ talous, mikäli liittyjiä olisi kahdeksan tai jotain. Siihen sitten vielä ne sähkötyöt päälle, niin mökki olisi modernisoitu. Rupesin säästämään. Parin vuoden kuluttua meillä olisi mökissä sähkövalot, ulkovalot, uunin sähkövastus, taulu-TV, jääkaappi ja Moccamaster. Säästin ja odotin, kunnes päädyin eräänä keväisenä viikonloppuna loma-asuntomessuille. Siihen loppui ajatukset sähköverkkoon liittymisestä.
Tekniikka kehittyy, komponentit halpenevat ja keksinnöt siirtyvät oivalluksista tuotantolinjoille. Tämä ei ole futuristista houretta, vaan unelmien myntitiski. Ympäristöä kunnioittava vaurastuva sukupolvi on valveutunutta. Suuret ikäluokat muuttavat pysyvästi kakkosasuntoon. Nyt on aika tarttua mahdollisuuteen. Ole osa ympäristömuutosta jarruttavaa liikettä! Huumaavia visioita ja hyvin luontevaa kuluttajaohjausta. Brosyyrit pussiin ja kotiin suunnittelemaan!
Uusien reaktoreiden tuottama ydinsähkö tulee tarpeeseen. Teollisuus kaipaa tarvitsemansa voimaa. Tuontienergia altistaa poliittiselle painostukselle. Pohjoisessa on puolet vuodesta kylmää ja pimeää. Perushuushollissa on sähkökatkoksen sattuessa kolmisenkymmentä harmia. Täytyy toimittaa, että homma pelittää. Ja jos kymmenen vuoden päästä kuljetaan akkuautoilla, pitää pistokkeissa olla potkua. Mutta mitä tulee loma-asuntoni sähköpolitiikkaan, niin uskallan väittää, että kolmen vuoden sisällä tulen julistautumaan autonomiseksi jänniteyksiköksi.
Aurinkopaneleiden, TV - näyttöjen ja akkujen kehitys on mahdollistanut sen, että futiksen MM-kisat pystyy katsomaan mökillä. Nykyvehkeillä vaikka kolme matsia päivässä, väliaikahöpinöineen. Meillä - aurinkoiseen aikaan - se ei vaadi edes viimeisintä tekniikkaa. Akku on perinnemalli, ohjausyksikkö alitehoinen ja paneelikin jo sitä vanhemman sukupolven standardia. Kun varausvalo vilkkuu vihreällä, voi huoletta viihdyttää kodintekniikalla. Tämä menee hyvin, mutta paremminkin voisi mennä.
Jos uusin koko järjestelmän, saan muutamalla tonnilla täydet sähkömukavuudet. Jääkaappi, valaistus, telkut ja tehosekoittimet. Tämä mahdollistuisi valoisana aikana, hutikuusta lokakuuhun. Jos systeemiä tukisi tuulivoimalalla, voisi sähkön turvata käytännössä ympärivuotisesti, ilman sähkölaskuja.
Saaren toisella puolella lomailee Panu. Hän on tekniikan miehiä, mitä uusiutuvaan energiaan tulee. Mies ymmärtää kilowattien ja ampeerituntien perään. Hän antaa ilmaisia vinkkejä energiansäästöasioissa. Edustan selvästikin vanhemman sukupolven tekniikkaa, joka on tuhlailevaa. Tässä muutamia esimerkkejä: halogeenilamppu tuottaa hyvää työvaloa ja todella tunnelmallista sävyä puupinnoille. Se vain kuluttaa aikamoisen paljon enemmän, kuin nykyiset Led-valot. Tunnelman saa sitten halutessaan korvattua kynttilöillä ja takkatulella. Perinteinen putkitelkkari on tuumiltaan pihi, mutta kuluttaa kuin isompikin. 12 - volttisen 24 - tuumaisen saa edullisesti Virosta. Suomessa valikoima on vielä suppeampi. Virtaa riittää pilvisilläkin keleillä. Invertteri luo virtahävikkiä, joten kannattaa jäljittää 12V - jännitteisiä kojeita. Nykyiset kuiva-akut, panelit ja ohjausyksiköt tehostavat virran keruuta ja pidättävät kulutusta. Kiitos, Panu, saan hyvän syyn lähteä kaupoille!
Ja tässä kohtaa pitää muistuttaa itseään todellisista tarpeista ja resursseista. Tylsää, mutta pakollista.
Miten toimi unelmien sähköjärjestelmä? Varmaankin niin,että vaikka keskellä talvea pystyy kännykällä kytkemään uunin vastuksen päälle, jolloin mökki lämpenee muutamassa kymmenessä tunnissa kymmeneen asteeseen. Mökille saavuttaessa valaistus on pihalta sisätiloihin täydellistä. Liiketunnistin sytyttää tarvittaessa ja sammuttaa turhat valot. Tuulivoimala tuottaa akkuihin virtaa. Puuta polttamalla uunin vastuksen voi kytkeä pois päältä. Virtaa kuluu enää valaistukseen ja ehkä jääkaappiin, jos nestekaasumalli on jo toimitettu kierrätykseen. Iltauutiset voi katsoa televisiosta ja tietokonetta voi halutessaan käyttää vaikka loputtomasti. Langaton audiojärjestelmä saa musiikin kuulumaan halutulla tavalla. Kesällä lataan kalastusveneen sähkömoottorin akun ja painelen uistelemaan.
Käytännössä sähkön tarve lienisi edelleen alkuun varsin vähäistä. Talvella ruoka-aineet voisi säilyttää viileässä eteisessä tai kylmällä kuistilla, kuten nykyäänkin. Pimeä aika kuluisi nukkuessa ja valveillaoloaikaa ei telkun katseluun tuhlattaisi. Mökille ei mennä sähkölaitteita laulattamaan, vaan nimen omaan revitään itsemme niiden vaikutuspiirin ulkopuolelle, olemaan luonnossa.
Ei se näin voi mennä, ei! Vähän armeliaisuutta peliin. Sitä paitsi me olemme tehneet jo paljon, ja uskon, useissa kodeissa on sama tilanne. Olemme vaihtaneet kaikki lamput energiansäästölampuiksi jo pari vuotta sitten. Viime vuonna siirsimme sähkösopimuksemme energiayhtiölle, jolta saa 100% tuulivoimaa. Me yritämme muistaa ottaa piuhat irti ja yritämme elää sovussa.
On parempi, että energialeikkaukset kotona eivät tuo tilalle huonoa energiaa.
Ihmiskunnan herääminen vihreämpään tietoisuuteen ei tapahdu pakottamisen kautta, eikä syyllistymällä. Sen täytyy tapahtua ilon kautta, sekä tiedon ja tiedostamisen lisääntymisellä. Niin, että ihminen tekee sen mielellään, koska tajuaa, että se on tärkeää, elintärkeää.
Esimerkki epätäydellisestä energiansäästöhetkestä tuli vastaan, kun meidän oli tarkoitus viettää Earth Hour iltaa. Olin kotona kahdestaan lapseni kanssa ja tarkoitus oli siis sammuttaa kaikki valot kotoa vähintään tunniksi ja viettää aika kynttilänvalossa. Earth Hour oli tarkoitus alkaa suomenaikaa klo 20.30, jolloin poikani oli menossa myös nukkumaan. Kun iltasatu oli luettu, hain kynttilän pojan huoneeseen ja sanoin, että: “Nyt laitetaan tämä palamaan. Äiti sammuttaa valot. Hyvää yötä!”
Olin menossa ulos huoneesta kun kuului tiukka pieni ääni sängystä: “ Ei ku, yölamppu!”
“ Mutku nyt kaikki maailman ihmiset kaikkialla maailmassa sammuttaa nyt kaikki valot..”
“ Eiku yölamppu!” Yölamppuuuu!” Poikani alkaa itkeä ja aikeeni alkavat tuntua liian julmilta. “Mut eiks kynttiläki ois kiva?,” yritän houkutella vielä kerran. Sängystä kuuluu jo suoraa huutoa. Puhallan kynttilän sammuksiin ja napsautan yölampun päälle. Itku loppuu ja niiskaus kuuluu peiton alta.
Menen ja sammutan valot muista huoneista ja tietokoneesta ja laitan kynttilät palamaan. Yhdessä huoneessa palaa yölamppu, jonka sammutan kun lapsi on nukahtanut.
]]>Ei se näin voi mennä, ei! Vähän armeliaisuutta peliin. Sitä paitsi me olemme tehneet jo paljon, ja uskon, useissa kodeissa on sama tilanne. Olemme vaihtaneet kaikki lamput energiansäästölampuiksi jo pari vuotta sitten. Viime vuonna siirsimme sähkösopimuksemme energiayhtiölle, jolta saa 100% tuulivoimaa. Me yritämme muistaa ottaa piuhat irti ja yritämme elää sovussa.
On parempi, että energialeikkaukset kotona eivät tuo tilalle huonoa energiaa.
Ihmiskunnan herääminen vihreämpään tietoisuuteen ei tapahdu pakottamisen kautta, eikä syyllistymällä. Sen täytyy tapahtua ilon kautta, sekä tiedon ja tiedostamisen lisääntymisellä. Niin, että ihminen tekee sen mielellään, koska tajuaa, että se on tärkeää, elintärkeää.
Esimerkki epätäydellisestä energiansäästöhetkestä tuli vastaan, kun meidän oli tarkoitus viettää Earth Hour iltaa. Olin kotona kahdestaan lapseni kanssa ja tarkoitus oli siis sammuttaa kaikki valot kotoa vähintään tunniksi ja viettää aika kynttilänvalossa. Earth Hour oli tarkoitus alkaa suomenaikaa klo 20.30, jolloin poikani oli menossa myös nukkumaan. Kun iltasatu oli luettu, hain kynttilän pojan huoneeseen ja sanoin, että: “Nyt laitetaan tämä palamaan. Äiti sammuttaa valot. Hyvää yötä!”
Olin menossa ulos huoneesta kun kuului tiukka pieni ääni sängystä: “ Ei ku, yölamppu!”
“ Mutku nyt kaikki maailman ihmiset kaikkialla maailmassa sammuttaa nyt kaikki valot..”
“ Eiku yölamppu!” Yölamppuuuu!” Poikani alkaa itkeä ja aikeeni alkavat tuntua liian julmilta. “Mut eiks kynttiläki ois kiva?,” yritän houkutella vielä kerran. Sängystä kuuluu jo suoraa huutoa. Puhallan kynttilän sammuksiin ja napsautan yölampun päälle. Itku loppuu ja niiskaus kuuluu peiton alta.
Menen ja sammutan valot muista huoneista ja tietokoneesta ja laitan kynttilät palamaan. Yhdessä huoneessa palaa yölamppu, jonka sammutan kun lapsi on nukahtanut.
]]>Mutta.
Kahvioyrittäjä liimasi ankarat kieltolaput: ”Posliinimukien poisvienti kahviosta ehdottomasti kielletty”.
Moni marmatti. Toimitustyössä kun ei pidetä varsinaisia kahvitunteja, vaan kahvi napataan mukaan ja hörpitään se tietokoneen ääressä. Neuvoksi annettiin, että varaapa oma muki ja käytä sitä.
Valitus hiljeni alistuneeksi jurnutukseksi. Näkyvin protesti oli oman kuksan ripustaminen vyölle.
Väki koetti ymmärtää kuppilan pitäjiä. Tappioitahan siitä tulee, jos astiat häviävät ympäri taloa. Ympäristöhuoli oli itsestään selvä. Pahvimukien kartonkiin kuluu hehtaaritolkulla metsää ja kertakäyttöastia päätyy turhaksi roskaksi.
Minua harmitti sen verran, että laadin mielestäni hauskan kirjoituksen sisäiseen verkkokeskusteluun. Selvitin, että mukit näyttivät olevan Ikean tavaraa, katalookin mukaan 50 senttiä kappale. Tukkuhintaan niitä varmaan sai halvemmalla, ja tietysti ilman alvia, joten vaikkapa huikea tuhannen kappaleen hävikki vuodessa olisi arvoltaan joitain satasia.
Kyselin, että kuinkas toimitaan kun vaikka pääministeri tulee studiovieraaksi. ”Otatteko kahvia?” – ”Kiitos mielelläni, maitoa muttei sokeria!” – ”Jaa, oliko teillä oma kuppi mukana? ”Kummastelin myös kuinka ekologista oli, että ihmiset huljuttelivat omat astiansa puhtaaksi juoksevassa lämpimässä vedessä tai toimitusten taukonurkkausten pienissä pesukoneissa ison ammattikeittiön linjaston sijaan. Pientä vinoilua esitin myös sekavien mukivuorten siisteydestä ja esteettisyydestä.
Sain paljon kannustusta.
Yhtiön ympäristökoordinaattori tarjosi anteeksipyydellen kahvit ja kuiskasi minulle luvan kiikuttaa niitä kallisarvoisia mukeja myös omalle työpöydälle.
Niin olen tehnytkin. Vähän piilotellen, ettei kahvion henkilökunta joutuisi nolosti huomauttelemaan. Ja kiltisti olen jokaisen kupin myös palauttanut. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.
Pari viikkoa näppärän purkaukseni jälkeen puhelimeni soi. Radiotoimittaja kysyi haluaisinko tulla keskustelijaksi eko-ohjelmaan. ”Me tarvittais sellanen niinku toisinajattelijan näkökulma”, hän perusteli.
Vetosin kiireisiini ynnä muihin ystävällisiin perusteisiin. Änkytin myös puolustusta, vannoin olevani ihan enemmistöläinen, lajittelen jätteeni, ajelen dieselillä säästeliäästi, lentelen harvoin kaukomaille ja pidän villasukkia viileässä talossa.Episodi jäi silti kangertamaan mieltäni. Työpaikan kahvikuppidebatti oli riittänyt tekemään minusta ekologisesti toisinajattelijan.
Hetken mietin jo kuin Aarno Laitinen. ”Lokahan” leimaa oikeaoppisten mielipiteiden vaatijoita taistolaisiksi, vaikka nämä ihmiset sottasivat vasta pinnasänkyä, kun suomalaista kommunismia vielä riitti kahteen suuntaukseen. Mutta samaa stalinistista tuulahdusta tässä leimaamisessa oli. Viaton, yleisesti jaettu, mutta ääneenlausuttuna väärä näkemys teki minusta taantumuksellisen.
Ympäristökeskustelussa tuntuu olevan paljon teemoja, joita ei saa järjellä epäillä. Mutta kun olen sielultani savolainen, en osaa hurmahenkisesti olla varma, lähteäkö mukaan laumaan.
Hehkulamppujen kielto tuntuu Osramin salaliitolta. Varma, koeteltu ja halpa tuote korvataan monimutkaisella, huonosti toimivalla, ongelmajätteeksi päätyvällä kapistuksella. Joo, energiaa säästyy, mutta entä se valmistusprosessi, koko elinkaari? Ja haloo, hukkalämpö päätyy pohjoisissa oloissa hyödyksi, paremmalla tehokertoimella kuin missään lämmityslaitteessa. Vielä hiljaa mutisen, että olishan se kiva, että lamppu syttyisi heti ja valaisisi kirkkaasti ja sitä voisi himmentää ja se toimisi ulkonakin…
Muovi on pahasta, mutta kaupan muovipussi on niin kehitettyä öljyn hyödyntämistä, että tuotannon tehokkuus tekee siitä aika lailla kilpailukykyistä ekomielessäkin. Ainakin jos pussukan hävittää oikealla tavalla.
Ikivanhalla Mersulla ajaminen tuntuu järkiratkaisulta, sillä kyllä sen uuden hybridin valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja. Vääriä argumentointeja, vääriä järkeilyjä, vääriä mielipiteitä.
Taantumuksellisuus ja edistyksellisyys olivat näppärä sanapari joskus menneisyydessä. Niillä oli hyvä leimata muita pahiksiksi tai leimautua itse oikeaan porukkaan kuuluvaksi.
Stallarit olivat tämän hetken katsannossa pääosin väärässä, esittivät valheita. Tuure Junnila oli taas monessa kohtaa oikeassa.
Mutta en minä oikein olisi halunnut olla Tuuren pippaloissa mukana. Kyllä taistolaisilla paremmat bileet oli. Ja huom. nuori lukija, tsekkaa vaikka wikipediasta mitä taistolaisuus oli ja kuka oli Tuure Junnila. Minä menen viemään roskia ja syyllistän itseäni, jos pussiin on eksynyt kierrätykseen kelpaava pahvinpala.
Mutta.
Kahvioyrittäjä liimasi ankarat kieltolaput: ”Posliinimukien poisvienti kahviosta ehdottomasti kielletty”.
Moni marmatti. Toimitustyössä kun ei pidetä varsinaisia kahvitunteja, vaan kahvi napataan mukaan ja hörpitään se tietokoneen ääressä. Neuvoksi annettiin, että varaapa oma muki ja käytä sitä.
Valitus hiljeni alistuneeksi jurnutukseksi. Näkyvin protesti oli oman kuksan ripustaminen vyölle.
Väki koetti ymmärtää kuppilan pitäjiä. Tappioitahan siitä tulee, jos astiat häviävät ympäri taloa. Ympäristöhuoli oli itsestään selvä. Pahvimukien kartonkiin kuluu hehtaaritolkulla metsää ja kertakäyttöastia päätyy turhaksi roskaksi.
Minua harmitti sen verran, että laadin mielestäni hauskan kirjoituksen sisäiseen verkkokeskusteluun. Selvitin, että mukit näyttivät olevan Ikean tavaraa, katalookin mukaan 50 senttiä kappale. Tukkuhintaan niitä varmaan sai halvemmalla, ja tietysti ilman alvia, joten vaikkapa huikea tuhannen kappaleen hävikki vuodessa olisi arvoltaan joitain satasia.
Kyselin, että kuinkas toimitaan kun vaikka pääministeri tulee studiovieraaksi. ”Otatteko kahvia?” – ”Kiitos mielelläni, maitoa muttei sokeria!” – ”Jaa, oliko teillä oma kuppi mukana? ”Kummastelin myös kuinka ekologista oli, että ihmiset huljuttelivat omat astiansa puhtaaksi juoksevassa lämpimässä vedessä tai toimitusten taukonurkkausten pienissä pesukoneissa ison ammattikeittiön linjaston sijaan. Pientä vinoilua esitin myös sekavien mukivuorten siisteydestä ja esteettisyydestä.
Sain paljon kannustusta.
Yhtiön ympäristökoordinaattori tarjosi anteeksipyydellen kahvit ja kuiskasi minulle luvan kiikuttaa niitä kallisarvoisia mukeja myös omalle työpöydälle.
Niin olen tehnytkin. Vähän piilotellen, ettei kahvion henkilökunta joutuisi nolosti huomauttelemaan. Ja kiltisti olen jokaisen kupin myös palauttanut. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.
Pari viikkoa näppärän purkaukseni jälkeen puhelimeni soi. Radiotoimittaja kysyi haluaisinko tulla keskustelijaksi eko-ohjelmaan. ”Me tarvittais sellanen niinku toisinajattelijan näkökulma”, hän perusteli.
Vetosin kiireisiini ynnä muihin ystävällisiin perusteisiin. Änkytin myös puolustusta, vannoin olevani ihan enemmistöläinen, lajittelen jätteeni, ajelen dieselillä säästeliäästi, lentelen harvoin kaukomaille ja pidän villasukkia viileässä talossa.Episodi jäi silti kangertamaan mieltäni. Työpaikan kahvikuppidebatti oli riittänyt tekemään minusta ekologisesti toisinajattelijan.
Hetken mietin jo kuin Aarno Laitinen. ”Lokahan” leimaa oikeaoppisten mielipiteiden vaatijoita taistolaisiksi, vaikka nämä ihmiset sottasivat vasta pinnasänkyä, kun suomalaista kommunismia vielä riitti kahteen suuntaukseen. Mutta samaa stalinistista tuulahdusta tässä leimaamisessa oli. Viaton, yleisesti jaettu, mutta ääneenlausuttuna väärä näkemys teki minusta taantumuksellisen.
Ympäristökeskustelussa tuntuu olevan paljon teemoja, joita ei saa järjellä epäillä. Mutta kun olen sielultani savolainen, en osaa hurmahenkisesti olla varma, lähteäkö mukaan laumaan.
Hehkulamppujen kielto tuntuu Osramin salaliitolta. Varma, koeteltu ja halpa tuote korvataan monimutkaisella, huonosti toimivalla, ongelmajätteeksi päätyvällä kapistuksella. Joo, energiaa säästyy, mutta entä se valmistusprosessi, koko elinkaari? Ja haloo, hukkalämpö päätyy pohjoisissa oloissa hyödyksi, paremmalla tehokertoimella kuin missään lämmityslaitteessa. Vielä hiljaa mutisen, että olishan se kiva, että lamppu syttyisi heti ja valaisisi kirkkaasti ja sitä voisi himmentää ja se toimisi ulkonakin…
Muovi on pahasta, mutta kaupan muovipussi on niin kehitettyä öljyn hyödyntämistä, että tuotannon tehokkuus tekee siitä aika lailla kilpailukykyistä ekomielessäkin. Ainakin jos pussukan hävittää oikealla tavalla.
Ikivanhalla Mersulla ajaminen tuntuu järkiratkaisulta, sillä kyllä sen uuden hybridin valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja. Vääriä argumentointeja, vääriä järkeilyjä, vääriä mielipiteitä.
Taantumuksellisuus ja edistyksellisyys olivat näppärä sanapari joskus menneisyydessä. Niillä oli hyvä leimata muita pahiksiksi tai leimautua itse oikeaan porukkaan kuuluvaksi.
Stallarit olivat tämän hetken katsannossa pääosin väärässä, esittivät valheita. Tuure Junnila oli taas monessa kohtaa oikeassa.
Mutta en minä oikein olisi halunnut olla Tuuren pippaloissa mukana. Kyllä taistolaisilla paremmat bileet oli. Ja huom. nuori lukija, tsekkaa vaikka wikipediasta mitä taistolaisuus oli ja kuka oli Tuure Junnila. Minä menen viemään roskia ja syyllistän itseäni, jos pussiin on eksynyt kierrätykseen kelpaava pahvinpala.
Hirsilinna elää puurakennuksen tavoin omaa elämäänsä: hirret laajenevat kosteudessa ja taas kuivana aikana palautuvat normaaleihin mittoihinsa. Silloin tuuletus pelaa todella hyvin. Kesällä se onkin mainio luonnonmukainen ilmastointijärjestelmä, kun taas talvella, kun pohjoistuuli puhaltaa luihin ja ytimiin, toivoisin parempaa tilkettä seiniin. Hirsilinna lämpiää sähköllä.
Lähes 400 neliön hirsirakennuksen lämmittäminen, kun siellä oleillaan hyvin vaihtelevasti, on melkoinen taitolaji. Pidänkin suurimmassa osaa Hirsilinnaa lämmitystä noin 10 asteessa, ja ainoastaan omassa makuusopessani normaalia 20 asteen lämpötilaa jatkuvasti. Hirsilinnassa sähkölämmitystä täydentää kaksi ilmalämpöpumppua. Lämpöpumput olen sijoittanut mahdollisimman näkymättömiin, koska en halua että ne isot pömpelit pilaavat julkisivun. On hyvä olla tietoinen omasta sähkönkulutuksestaan ja ympäristölle aiheuttamasta kuormastaan, mutta ei sen tarvitse olla ristiriidassa esteettisen elinympäristön kanssa. Kauneus on kuitenkin tärkeä osa viihtyvyyttä ja onnellisuutta.
Usein minua on mietityttänyt, olenko tehnyt oikeat ratkaisut Hirsilinnani lämmittämisessä. Mahtavatko ilmalämpöpumput maksaa itsensä takaisin? Hyvän elämän periaatteisiini kuitenkin kuuluu välttää turhaa stressaamista.
Aina kun Hirsilinnaan tulee vieraita, laitan tuvan hellaan puita palamaan. Puu on sekä hyvä ja suht halpa keino lämmittää, mutta se on minulle myös tärkeä tunnelman luoja. Haluan vieraideni tuntevan itsensä tervetulleeksi tupaan astuessaan. Elävä tuli viestii lämpimästä vastaanotosta ja vieraanvaraisesta kodista. Haluan elää järkevästi, ympäristöä liikaa rasittamatta, mutta samalla nauttia elämän kauneudesta. Mielestäni ihmiset lapsuuteni Karjalassa osasivat tämän taidon hyvin. Se taito on kykyä elää sopusoinnussa luonnon kanssa ja tärkeä osa luontoa arvostavaa ja kohtuullista elämäntapaa.
]]>Hirsilinna elää puurakennuksen tavoin omaa elämäänsä: hirret laajenevat kosteudessa ja taas kuivana aikana palautuvat normaaleihin mittoihinsa. Silloin tuuletus pelaa todella hyvin. Kesällä se onkin mainio luonnonmukainen ilmastointijärjestelmä, kun taas talvella, kun pohjoistuuli puhaltaa luihin ja ytimiin, toivoisin parempaa tilkettä seiniin. Hirsilinna lämpiää sähköllä.
Lähes 400 neliön hirsirakennuksen lämmittäminen, kun siellä oleillaan hyvin vaihtelevasti, on melkoinen taitolaji. Pidänkin suurimmassa osaa Hirsilinnaa lämmitystä noin 10 asteessa, ja ainoastaan omassa makuusopessani normaalia 20 asteen lämpötilaa jatkuvasti. Hirsilinnassa sähkölämmitystä täydentää kaksi ilmalämpöpumppua. Lämpöpumput olen sijoittanut mahdollisimman näkymättömiin, koska en halua että ne isot pömpelit pilaavat julkisivun. On hyvä olla tietoinen omasta sähkönkulutuksestaan ja ympäristölle aiheuttamasta kuormastaan, mutta ei sen tarvitse olla ristiriidassa esteettisen elinympäristön kanssa. Kauneus on kuitenkin tärkeä osa viihtyvyyttä ja onnellisuutta.
Usein minua on mietityttänyt, olenko tehnyt oikeat ratkaisut Hirsilinnani lämmittämisessä. Mahtavatko ilmalämpöpumput maksaa itsensä takaisin? Hyvän elämän periaatteisiini kuitenkin kuuluu välttää turhaa stressaamista.
Aina kun Hirsilinnaan tulee vieraita, laitan tuvan hellaan puita palamaan. Puu on sekä hyvä ja suht halpa keino lämmittää, mutta se on minulle myös tärkeä tunnelman luoja. Haluan vieraideni tuntevan itsensä tervetulleeksi tupaan astuessaan. Elävä tuli viestii lämpimästä vastaanotosta ja vieraanvaraisesta kodista. Haluan elää järkevästi, ympäristöä liikaa rasittamatta, mutta samalla nauttia elämän kauneudesta. Mielestäni ihmiset lapsuuteni Karjalassa osasivat tämän taidon hyvin. Se taito on kykyä elää sopusoinnussa luonnon kanssa ja tärkeä osa luontoa arvostavaa ja kohtuullista elämäntapaa.
]]>Paula Lehtomäki
]]>Paula Lehtomäki
]]>